Oiling Boiling Rhythm´n Blues Band
feat: Blues Mama Brown Sugar Dixon
Messukylän kirkossa 16.11.2003

Mustan musiikin mehevää makunautintoa
maiskuteltiin Messukylässä marraskuun mainingeissa,
missä menossa mukana myös minä,
minkä maireella mielellä mieluusti mainitsen !

Kirkko täyttyi perinteisen gospelin nauttijoista jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua
ja kun ympärilleni katselin oli naapurikunnistakin musiikin harrastajia ja kuuntelijoita
runsaasti mukana.
Ilmassa leijuivat väreilyn aallot ennen ensimmäistäkään saksofonin törähdystä ja kun
Blues Maman ääni tummana nousi holvistoon, koskettivat väreilyt koko kroppaa ja
selkäydinnesteet purkautuivat lämmittämään sisäistä olemusta.

Seurakunta suli ruskeaan sokeriin kuin kuuma voi perussuomalaiseen ruisleipään.
Pikkuhiljaa se lämpeni Maman ja orkesterin innostaman epäluterilaiseen fiilikseen
mutta mikä hyvin sopi luterilaiseen kirkkoon.
Jotakin tästä rentoudesta, vapaudesta, ilosta, innosta mutta samalla syvästä
historiallisesta ihmiskohtaloiden ryppäästä haluaisin tuntea tavallisen seurakunnan
kokouksessakin.
Vaikkapa vain 15% - toki Messukylässä siihen on mahdollisuus - ja tarvitaanhan
myös suomalais-luterilaista perinteen toteuttamista, joten eivät nämä ole toistensa
kilpailijoita.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan - Pyhän todellisuuden ilmeneminen
vaihtelee mutta henki on se joka tekee eläväksi.
Muodot ja tavat ovat palvelijoina antamassa mahdollisuuden ja kentän, mihin tuuli sijoittuu.
Hiljainen tuulen hyminä tai raastava sisäkaluja sotkeva pyörre - ne molemmat toteutuvat
aidossa gospelissa, johon meitä Oiling Boiling ja Blues Mama johdatti.

Aitous, rehellisyys ja mukana olemisen kokeminen olivat niitä elementtejä joiden avulla
päästiin lähelle toisiamme. Mama Brown Sugar kävi halaamassa ja kättelemässä
kaikkia joihin hän ylettyi. Minäkin sain halauksen ja muistan hänen lämpimänkostean
olemuksensa ja aurinkoisen hymynsä.
Seurakunta otti hänet mutta ennen muuta, hän otti omansa.

Touko Hakala
kappalainen
Messukylän seurakunta